HEIKKI LEIS

Heikki Leis on virolainen taiteilija, monitaituri, jonka ilmaisukeinovalikoima ulottuu kuvanveistosta äärimmäisen yksityiskohtaisiin lyijykynäpiirroksiin ja valokuvaukseen. Leisin valokuvataide on erittäin monipuolista. Hän kehittää projekteihinsa aina uudenlaisen kuvakielen, ja tuotannon laajaan kirjoon kuuluu rooliasu- ja epookkikuvia, nyrjähtäneitä dokumenttikuvia sekä otoksia kuvitteellisten elokuvien kohtauksista.

Heikki Leisin vuosina 2005–2016 kuvaama Afterlife-sarja käsittää studiossa otettuja makrokuvia homekasvustoista, sienirihmastoista, tiivistyneestä kosteudesta ja itiömassan mikroskooppisista rakenteista, jotka suurennettuina näyttävät merkillisiltä maisemilta. Kuvien dramaattisen valaistuksen Leis on luonut valomaalaustekniikalla, jossa hyödynnetään pitkää valotusaikaa ja liikkuvaa valonlähdettä.

Pitkän valotusajan ansiosta Leis on voinut kuvata pienellä himmenninaukolla, ja siten makrokuviin on saatu poikkeuksellisen suuri syvyysterävyys.

Leis on itse kasvattanut homeet kasviksissa ja seurannut vuosien ajan homesienten elämänkaarta, taipumuksia ja käyttäytymistä. Nimi Afterlife viittaa sienten tehtävään luonnossa: ne hajottavat kaiken osasiksi, joista rakentuu uutta elämää. Leisiltä on vuonna 2017 ilmestynyt kirja Afterlife, jonka teksteistä vastaavat mykologian professori Kathie T. Hodge ja kuolemantutkija Karl Käsnapuu.

Maapallolla on jo kaikki ne hiiliatomit, joita tänne ylipäätään tuleekaan. Ne ovat elämän perusta. Kasvit käyttävät taianomaista kykyään – yhteyttämistä – ja sitovat ilmasta hiilidioksidia pelkän auringonvalon avulla. Hiilidioksidia ne käyttävät uusien molekyylien, kuten hiilihydraattien ja proteiinien tuottamiseen, jotka puolestaan ovat punajuurien, perunoiden, sipulien, sinun ja minun, ylipäänsä kaiken elollisen rakennuspalikoita. Homeiden erityistehtävänä on pilkkoa kaikki elollinen ja vapauttaa hiilidioksidi takaisin ilmakehään. Elämän kierrätystä.

Kierrättäjiä ei juuri arvosteta, ja niiden kauneus on ehdottomasti aliarvostettua. Homeiden ja muiden kierrättäjien ansiosta on olemassa elämää elämän jälkeen.

– Kathie T. Hodge